Siirry pääsisältöön

Psykoottisen potilaan kohtaaminen ensihoidossa

Mitä psykoosi on?

Psykoosi määritellään oireyhtymäksi, jossa yksilö tulkitsee ulkopuolista todellisuutta ja muita ihmisiä poikkeavasti, koska hänen ajatus- ja havaintokykynsä on tavalla tai toisella vääristynyt. Psykoosissa ihmisellä on vaikeuksia hahmottaa sitä, mikä on totta ja mikä ei. Joillain osa-alueella ihminen kykenee kuitenkin jäsentyneeseen toimintaan. (Hämäläinen – Kanerva – Kuhanen – Schubert – Seuri 2017:253.)

Mitkä ovat psykoosin oireet?

Psykoottisiin oireisiin kuuluu erilaiset harha-aistimukset, harhaluulot, suhteuttamisharhaluulot ja merkityselämykset. Harha-aistimuksiin lukeutuvat erilaiset kuulo-, näkö- ja tuntoharhat. Harhaluulot voivat ilmetä esimerkiksi siten, että potilas kokee itsensä perusteetta vainotuksi, poikkeuksellisen tärkeäksi henkilöksi tai vaikka jumalaksi. Suhteuttamisharhaluuloilla ja merkityselämyksillä tarkoitetaan kokemuksia, joissa psykoottinen potilas antaa esimerkiksi toisten ihmisten eleille tai esineiden väreille harhanomaisia merkityksiä.

Aistikokemusten vääristymiä voi esiintyä ilman psykoosiakin esimerkiksi stressitilanteissa. Tällöin ihminen ymmärtää itse aistikokemuksen olevan väärä. Psykoottinen potilas kokee saman aistimuksen todellisena ilmiönä.

Psykoottiseksi voidaan määritellä myös käytös tai puhe, joka on hyvin outoa tai eriskummallista, vaikkei varsinaisia harha-aistimuksia tai harhaluuloja esiintyisikään. Psykoottisen puheen luonne voi olla täysin epäloogista tai hajanaista, joskus taas yksityiskohtiin takertuvaa ja seikkaperäistä. (Huttunen. 2016.)

Mihin sairauksiin psykoosioireet liittyvät?

Psykoottisia oireita ilmenee monissa psykiatrisissa sairauksissa, kuten skitsofreniassa, psykoosipiirteisessä persoonallisuushäiriössä ja skitsotyyppisessä häiriössä. Oirekuvassa voi olla myös samanaikaisesti piirteitä sekä skitsofreniasta että mielialahäiriöstä. Tällöin puhutaan skitsoaffektiivisesta häiriöstä. Psykoottista oireilua voi aiheuttaa myös huumeiden ja lääkkeiden sekakäyttö ja niiden aiheuttamat vieroitusoireet. Myös jotkin somaattiset sairaudet, kuten epilepsia ja aivokasvaimet voivat aiheuttaa psykoottista oireilua. (Hämäläinen ym. 2017:255.)

Miten kohdata psykoottinen potilas ensihoitotilanteessa?

Hoitajan tulisi suhtautua psykoottiseen potilaaseen rauhallisesti, turvallisesti sekä kiinnostuneesti, mikä myös auttaa eniten potilasta. Psykoottisen potilaan kanssa on hyvä pyrkiä yhteisymmärrykseen esimerkiksi hoidon tarpeesta sekä hänen kuljettamisestaan, sillä tällä on vaikutus myöhemmälle hoidolle. Jos kuljetus sujuu yhteisymmärryksessä potilaan kanssa ja potilaalla on turvallinen olo, se luo hyvää pohjaa jatkohoitoa ajatellen. Keskustelemalla potilaan kanssa voi saada myös paremman kuvan siitä, millainen logiikka potilaan on toimissaan.

Psykoottisen potilaan kohtaaminen tulisi järjestää kiireettömäksi ja pyrkiä rauhoittamaan tilanne. Häntä ei tulisi jättää yksin, mikä voi mahdollisesti lisätä hänen harhaisuuttaan. Psykoottinen potilas tulisi kohdata asiallisesti ja kohteliaasti esimerkiksi kättelemällä häntä sekä esittelemällä itsensä. Samalla olisi hyvä myös kertoa, mikä hoitajan tehtävä on hänen hoidossaan. Potilaan annetaan kertoa hänen ongelmistaan ja hoitajan tulisi pyrkiä olemaan kärsivällinen. Hoitaja voi esittää tarkentavia kysymyksiä ja pyrkiä rajaamaan keskustelua oleellisiin asioihin. Tämä on hyvä tehdä kuitenkin ystävällisesti, jotta tilanne pysyisi rauhallisena. Hoitaja voi koittaa helpottaa potilaan oloa kertomalla omista havainnoistaan potilaalle, kuten esimerkiksi näin: "teillä ei ole mitään hätää ja yritetään selvittää mikä ongelma on." Potilaan harhoja ei saa lähteä kiistämään, vaan häntä voidaan ohjata keskustelun kautta havaitsemaan reaaliteettejä. Psykoottisen potilaan kanssa keskusteltaessa on hyvä puhua lyhyesti ja antaa selviä ohjeita, mikä helpottaa potilasta vastaanottamaan informaatiota. Puheen sävyt, sanat ja potilaan todesta ottaminen jäävät potilaan muistiin, vaikkei hän vastaanottaisikaan informaatiota. Luottamuksen säilyttäminen myös psykoottisen potilaan ensikohtaamisessa on tärkeää, eli jos hänelle luvataan jotain niin siitä on hyvä pitää kiinni. 

Psykoottinen potilas voi oireistaan huolimatta kokea vointinsa normaaliksi ja kokea ettei tarvitse hoitoa, vaikka hoitajan näkemys olisi juuri toisin. Hoidon toteuttaminen yhteisymmärryksessä potilaan kanssa on tällöin haasteellisempaa ja saattaa johtaa tahdonvastaisiin hoitoihin. (Vuorilehto – Jylhä 2017:688-689.)

Pohdintaa

Halusimme valita teemaksi nimenomaan akuuttivaiheen hoidon, koska opintomme suuntautuvat ensihoitoon. Kentältä saadun viestin mukaan ensihoitotyössä kohdataan paljon mielenterveysongelmaisia potilaita. Halusimme perehtyä tarkemmin asiaan, jotta tulevassa työssäkin osaisimme paremmin kohdata näitä potilaita.

Psyykoottisen potilaan kohtaaminen ja uudet, erilaiset tilanteet voivat aiheuttaa hoitajissa esimerkiksi hämmennystä, pelkoa tai oudoksuntaa, varsinkin jos hoitajalla ei ole aiempaa kokemusta psykoottisen potilaan hoidosta. Hoitajan tulisi kuitenkin pyrkiä toimimaan tilanteissa ammatillisesti eikä tuoda esiin omia tunnetilojaan. Pelolle ei ole syytä, sillä psykoosipotilas ei yleensä ole aggressiivinen. Hoitajan tavalla kohdata potilas ja vuorovaikutustaidoilla pystytään pitämään tilanne rauhallisena. 

Ensihoitotilanteissa hoitajan on tärkeää pystyä erottamaan orgaanisen sekavuustilan esimerkiksi intoksikaation tai aivoverenkiertohäiriön aiheuttamasta sekavuustilasta. Tällöin vältytään mahdollisilta hoitovirheiltä ja varmistetaan potilasturvallisuus.

Se, että jo ensihoitotilanteessa pystytään luomaan luottamussuhde potilaaseen mahdollistaa toimivamman jatkohoidon. SIksi onkin tärkeää tietää, miten mielenterveysongelmista (kuten psykoosista) kärsivä kannattaa kohdata näissä tilanteissa. 


Lähteet

Huttunen, Matti 2016. Psykoosi (mielisairaus). Duodecim. Artikkeli. <http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00411> Luettu 17.10.17

Hämäläinen, Kaisu – Kanerva, Anne – Kuhanen, Carita – Schubert, Carla – Seuri, Tarja 2017. Mielenterveyshoitotyö. 5.-6.painos. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Vuorilehto, Maria  Jylhä, Pekka 2017. Psykiatrinen potilas. Teoksessa Kuisma, Markku  Holmström, Peter  Nurmi, Jouni  Porthan, Kari  Taskinen, Tuomas: Ensihoito. 6. uudistettu painos. Helsinki: Sanoma Pro Oy. 688-692.

Kommentit

  1. Hyvä ja kattava teksti tiiviissä paketissa, helposti luettavissa ja ymmärrettävissä. Pääpirteet psykoottisen potilaan oireista ja käytöksestä kävivät ilmi. Oli myös hyvä, että potilaan kohtaamiseen liittyviä asioita oli huomioitu ja ajateltu asiaa myös ensihoidon kannalta. Rauhallisuutta, ammattimaisuutta ja turvallisen hoitosuhteen luomista oli korostettu, koska ensihoito saattaa hyvinkin olla potilaan hoitopolun alkaessa ensimmäinen linkki. Tähän liittyen myös potilaan sen hetkinen maailmankuva ja mahdolliset pelonaiheet oli kuvattu hyvin.
    Alisa ja Viljami

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hoitosuhdetyöskentely mielenterveyspotilaan hoidossa

Koemme, että hoitosuhdetyöskentelyn merkitys korostuu mielenterveyshoitotyössä, jossa yhteistyö potilaan ja hoitajan välillä on tärkeä auttamismenetelmä. Vaikka hoitosuhteen rakentaminen potilaaseen on tärkeää myös esimerkiksi somaattisten sairauksien hoidossa, se ei kuitenkaan korostu samalla tavalla kuin mielenterveyspuolella. Mielenterveystyössä hoitosuhteella tarkoitetaan ammatillista vuorovaikutustussuhdetta potilaan ja hoitajan välillä. Hoitosuhteen tulee olla ammatillinen suhde ja se päättyy, kun potilaan hoito päättyy. Ammatillisen hoitajan toiminnasta hoitosuhteen aikana tekee sen, kun se on eettisten periaatteiden mukaista ja perustuu tieteellisiin faktoihin. (Rautava-Nurmi – Westergård –  Hentonen – Ojala –  Vuorinen 2012: 28-29.) Hoitosuhteeseen vaikuttaa hoitotyön eettiset arvot ja periaatteet, kuten ihmisen kunnioittaminen, arvostus, luotettavuus sekä terveyskeskeisyys. (Hietaharju – Nuuttila 2010: 8...

Psykologia - Kehityspsykologia - Turvallisen hoivasuhteen merkityksestä lapsen kehitykselle

Pieni lapsi pyrkii syntymästään asti tutkimaan ympäristöään ja olemaan vuorovaikutuksessa häntä hoitavien aikuisten kanssa. Vauva ilmaisee tunne- ja tarvetilojaan itkun avulla, sillä itku saa aikuiset reagoimaan nopeasti ja tulemaan lasta lähelle. Itkulla vauva voi ilmaista nälkää tai kipua tai hakea sosiaalista vuorovaikutusta. Lasta hoitavan henkilön tulee osata tulkita hänen aloitteensa oikein ja toimia saatujen viestien mukaisesti, jotta hän voi vastata lapsen tarpeisiin. Siten lapsi saa jo varhain kokemuksen siitä, että hän on aktiivinen toimija ja hänen käyttäytymisensä saa aikaan muutoksia ympäristössä. Tärkeää on vanhemman sensitiivisyys eli herkkyys tunnistaa lapsen tarpeet ja responsiivisuus eli kyky vastata niihin oikea-aikaisesti. Vanhemman tulee siis mukauttaa ohjaus- ja kasvatuskeinojaan lapsen taipumukset ja temperamentti huomioiden.  Vaistonvaraisesti toimiva vanhempi mukauttaa lapselle suunnatun puheen yksinkertaiseksi, hitaaksi, rytmiltään toistavaksi ja ää...

Psykologia - Kriisipsykologia - Traumaattisen kriisin vaiheet

Halusimme tässä blogikirjoituksessa vielä palata paljon tunneilla käsiteltyyn asiaan eli akuutin traumaattisen kriisin vaiheisiin. Traumaattisen kriisin aiheuttaa yleensä poikkeuksellisen järkyttävä tapahtuma joka voi aiheuttaa ihmisessä pelkoa ja avuttomuuden sekä kauhun tunnetta. Ihminen tai hänen läheisensä voi olla kuolemanvaarassa, tai hän voi kokea olevansa kuolemanvaarassa. Tällöin ulkoinen tapahtuma uhkaa ihmisen fyysisistä olemassaoloa, sosiaalista identiteettiä tai turvallisuutta ja vie häneltä elämänhallinnan tunteen. Tapahtuma tai tilanne tapahtuu ennalta-arvaamattomasti, eikä siihen pysty psyykkisesti valmistautumaan. Traumaattisessa tapahtumassa ihminen ei pysty ennalta vaikuttamaan siihen, miten käyttäytyy tai toimii. (Toivio – Nordling 2013:294; Saari 2012:22.) Tavallisesti ihmiset käsittelevät traumaattisia kokemuksia tiettyjen vaiheiden kautta. Ihmisten sisäänrakennetut, tarkoituksenmukaiset reagointi- ja käsittelymallit auttavat traumaattisesta kokemuksesta...