Psykologia - Kehityspsykologia - Turvallisen hoivasuhteen merkityksestä lapsen kehitykselle

Pieni lapsi pyrkii syntymästään asti tutkimaan ympäristöään ja olemaan vuorovaikutuksessa häntä hoitavien aikuisten kanssa. Vauva ilmaisee tunne- ja tarvetilojaan itkun avulla, sillä itku saa aikuiset reagoimaan nopeasti ja tulemaan lasta lähelle. Itkulla vauva voi ilmaista nälkää tai kipua tai hakea sosiaalista vuorovaikutusta. Lasta hoitavan henkilön tulee osata tulkita hänen aloitteensa oikein ja toimia saatujen viestien mukaisesti, jotta hän voi vastata lapsen tarpeisiin. Siten lapsi saa jo varhain kokemuksen siitä, että hän on aktiivinen toimija ja hänen käyttäytymisensä saa aikaan muutoksia ympäristössä.

Tärkeää on vanhemman sensitiivisyys eli herkkyys tunnistaa lapsen tarpeet ja responsiivisuus eli kyky vastata niihin oikea-aikaisesti. Vanhemman tulee siis mukauttaa ohjaus- ja kasvatuskeinojaan lapsen taipumukset ja temperamentti huomioiden. Vaistonvaraisesti toimiva vanhempi mukauttaa lapselle suunnatun puheen yksinkertaiseksi, hitaaksi, rytmiltään toistavaksi ja äänenpainoiltaan vaihtelevaksi. Puhetta korostetaan ilmeillä ja eleillä ja lapsen kanssa pyritään fyysiseen läheisyyteen. Vanhemman yksinkertaistettu ja keskeisiä kohtia korostava puhe edistää oppimista ja auttaa lasta ympäristön pysyvien piirteiden hahmottamisessa. Kun lapsi on vuorovaikutuksessa aikuisen kanssa, hän oppii miten herättää vanhempien huomion ja saada lohtua ja turvaa. Aikuiset toiminnoillaan viestivät lapselle onko tämä hoivan arvoinen, voiko ihmisiin luottaa ja heidän käyttäytymistään ennakoida (Nurmi ym. 2015:34-35.)

Psykoanalyytikko ja psykiatri John Bowlby on 1960- ja 1970-luvulla kehittänyt kiintymyssuhdeteorian, joka on kenties tunnetuin monista tunne-elämään vaikuttavista teorioista. Teoria kuvaa prosessia, joka syntyy lapsen ja häntä hoitavan aikuisen välille eräänlaiseksi liitoksi. Tämän suhteen myötä lapselle kehittyy sisäisiä mentaalisia malleja itsestään, hänelle tärkeistä ihmisistä ja heidän keskinäisestä vuorovaikutuksestaan. Yksi teorian perusajatuksista on se, että lapsi kiintyy normaalitilanteessa hoitajaansa, oli hoitaja sopiva tai ei. Lapsen kiintymys hoitajaansa ei ole siis riippuvaa siitä, onko hoitaja sopiva tai hoito laadukasta. Bowlby on luokitellut kiintymiset neljään kiintymysmalliin:

Turvallinen kiintyminen, jossa suhde hoitajaan mahdollistaa maailman tutkimisen ja turvan hakemisen joustavasti tasapainossa. Tällöin lapsi on elänyt ympäristössä, joiden asioiden tapahtuminen on ollut johdonmukaista ja hän on voinut ilmaista tunteitaan niin, että hoivaaja on vastannut niihin myötätuntoisesti. Turvallisesti kiintyneillä lapsilla on taito käyttää ihmissuhteissaan sekä järkeä että tunnetta ja he ovat empaattisia ja kaveripiirissä suosittuja.

Välttelevä kiintyminen, jossa maailman tutkiminen on korostunutta turvattomuuden kustannuksella. Välttelevässä kiintymyksessä ominaista on loogisuuden ja järkiperäisyyden painottuminen. Lapsen tunteiden ilmaisu on vajavaista, koska lapsi on joutunut selviämään niistä yksin. Hän on oppinut hillitsemään tunteitaan, mutta äärimmäisessä tapauksessa voi menettää yhteyden tunteisiinsa kokonaan.

Ristiriitainen kiintyminen, jossa lapsi hakee hoitajasta turvaa siinä kunnolla onnistumatta siten, että se heikentää mahdollisuutta tutkia maailmaa. Hoitaja on saattanut olla impulsiivinen ja epäjohdonmukainen. Lapselle tulee kokemus, että hän elää vaaroja täynnä olevassa maailmassa, mutta hänellä ei ole keinoja puolustautua näitä vaaroja vastaan. Huomiota saadakseen hän ilmaisee tunteensa intensiivisesti, esimerkiksi raivokohtauksin.

Jäsentymätön kiintyminen, jossa lapsi on kyvytön jäsentämään kiintymyssuhdetta vanhempaan pelon vuoksi. Lapsen kasvuympäristö on ollut niin kaoottinen, ettei hän ole löytänyt mitään toimivaa kiintymysstrategiaa. Stressitilanteissa lapsi käyttäytyy hyvin poikkeavasti, esimerkiksi kauhistuu tai jäykistyy paikoilleen sen sijaan että hakisi aikuisesta turvaa. Joskus käytös voi vaikuttaa normaalilta, mutta tarkemman analyysin avulla voidaan erottaa omituisia piirteitä, esimerkiksi tuskaisia irvistyksiä tai stereotyyppisiä liikkeitä.

Kiintymyssuhdeteorian mukaan siis vauvan ja hoitajan välille syntyy aina jonkinlainen suhde, mutta se ei välttämättä aina ole myönteinen. Normaalitilanteessa hoitaja reagoi vauvansa itkuun, selvittää itkun syyn ja vastaa vauvan tarpeeseen. Jos hoitaja on esimerkiksi psykoottinen tai päihtynyt, voi hän toimia arvaamattomasti ja tällöin syy-seuraamusketjut jäävät kehittymättä vauvan mieleen. (Toivio – Nordling 2013:96-97;Sinkkonen 2004.)

Ensimmäisten lapsuusvuosien riittävän laadukas varhainen vuorovaikutus tukee siis lapsen psyykkistä terveyttä. Nämä vuodet ovat myös aivojen kiihkeintä kehitysaikaa ja onkin todettu, että varhaiset negatiiviset kokemukset voivat muuttaa aivojen rakennetta ja toimintaa. Lapsi, joka saa hoitajaltaan riittävästi eläytyvää tukea, saa parhaat eväät selviytyä elämästä. (Hermason 2012.)

Pohdintaa

Varhainen vuorovaikutus on tavalliselle äidille jokapäiväinen asia, joka ilmenee vauvaa hoitaessa normaalisti, kun vauvan tarpeisiin vastataan ja hänen tunnetilojaan osataan tulkita oikein. Itse äitinä en ole sen koommin miettinyt vauva-aikana varhaisen vuorovaikutuksen merkitystä, sillä se on tullut ”kuin itsestään”. Uskon näin tapahtuvan vaistomaisesti enemmistön kohdalla. Niin kuin tekstissä mainittiin, voivat kuitenkin esimerkiksi äidin mielenterveysongelmat vaikuttaa siten, ettei turvallista kiintymystä synnykään. Tämä herättää ajattelemaan asiaa, sillä se vaikuttaa epäsuotuisasti lapsen kehitykseen ja vaikeuttaa myöhempää elämää. Hoitajina meidän pitäisi työssämme tunnistaa näitä vanhempia, jotka eivät mahdollisesti oman jaksamisen takia pysty tarjoamaan lapselle riittävää tukea ja osata esimerkiksi ohjata heidät saamaan oikeanlaista apua.

Lähteet

Hermason, Elina 2012. Varhainen vuorovaikutus ja itsetunnon kehitys. Verkkoartikkeli. <https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=kot00302> Luettu 29.10.17.

Nurmi, Jari-Erik – Ahonen, Timo – Lyytinen, Heikki – Lyytinen, Paula – Pulkkinen, Lea – Ruoppila Isto 2015. Ihmisen psykologinen kehitys. 6. painos. Jyväskylä: PS-Kustannus.

Sinkkonen, Jari 2004. Kiintymyssuhdeteoria – tutkimuslöydöksistä käytännön sovelluksiin. Duodecim. 1866-73. <http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo94437.pdf> Luettu 29.10.17.

Toivio, Timo – Nordling, Esa 2013. Mielenterveyden psykologia. 3. painos. Porvoo: Edita Publishing Oy.