Psykologia - Kriisipsykologia - Traumaattisen kriisin vaiheet

Halusimme tässä blogikirjoituksessa vielä palata paljon tunneilla käsiteltyyn asiaan eli akuutin traumaattisen kriisin vaiheisiin.

Traumaattisen kriisin aiheuttaa yleensä poikkeuksellisen järkyttävä tapahtuma joka voi aiheuttaa ihmisessä pelkoa ja avuttomuuden sekä kauhun tunnetta. Ihminen tai hänen läheisensä voi olla kuolemanvaarassa, tai hän voi kokea olevansa kuolemanvaarassa. Tällöin ulkoinen tapahtuma uhkaa ihmisen fyysisistä olemassaoloa, sosiaalista identiteettiä tai turvallisuutta ja vie häneltä elämänhallinnan tunteen. Tapahtuma tai tilanne tapahtuu ennalta-arvaamattomasti, eikä siihen pysty psyykkisesti valmistautumaan. Traumaattisessa tapahtumassa ihminen ei pysty ennalta vaikuttamaan siihen, miten käyttäytyy tai toimii. (Toivio – Nordling 2013:294; Saari 2012:22.)

Tavallisesti ihmiset käsittelevät traumaattisia kokemuksia tiettyjen vaiheiden kautta. Ihmisten sisäänrakennetut, tarkoituksenmukaiset reagointi- ja käsittelymallit auttavat traumaattisesta kokemuksesta selviämistä. Nämä mallit käynnistyvät automaattisesti ja auttavat käsittelyprosessin etenemisessä. (Saari 2012:41.)

Sokkivaihe on ensimmäinen reaktio järkyttävän tapahtuman jälkeen. Tällöin ihminen joutuu psyykkiseen sokkiin, jonka tarkoituksena on suojata häntä tiedolta ja kokemukselta jota ei pystytä vastaanottamaan eikä kestämään. Sokkivaiheen aikana syntyneet aistivaikutelmat ja mielikuvat ovat erittäin voimakkaita ja ihminen pystyy muistamaan yksityiskohtaisia ja selkeitä asioita. Ne voivat synnyttää myöhemmin ns. ”flashbackeja” joista tavallisimpia ovat näkö-, kuulo-, haju-, maku- ja kosketushavainnot. Sokkivaihe voi kestää muutamasta sekunnista vuorokausiin. (Toivio – Nordling 2013:295; Saari 2012:42.)

Reaktiovaihe käynnistyy silloin kun trauma tai uhkatilanne ovat ohi ja ihminen kokee olevansa turvassa. Tässä vaiheessa tullaan tietoiseksi tapahtuneesta ja sen merkityksestä omalle elämälle. Tietoisuuden myötä myös tunteet tulevat esiin. Yleisiä tunnetiloja ovat suru, epätoivo, tyhjyyden tunne, ahdistus, itsesyytökset, syyllisyyden tunne, pelko ja häpeä. Osa ihmisistä etsii tapahtuneelle syyllistä, jolloin he voivat kokea vihaa ja olla aggressiivisia. Syyllistäminen on eräänlainen suojamekanismi, jonka avulla ihminen suojaa itseään omilta vaikeilta tunteilta. Reaktiovaihe voi synnyttää myös voimakkaita somaattisia reaktioita, kuten vapinaa, pahoinvointia, kuvotusta, sydänvaivoja, lihassärkyjä ja univaikeuksia. Tunteiden kokemisella on tärkeä osa käsittelyprosessia, niiden avulla ihminen reagoi kokemusta ulos itsestään. Reaktiovaiheen kesto vaihtelee muutamista päivistä joihinkin kuukausiin. (Toivio – Nordling 2013:295; Saari 2012:52-59.)

Korjaamisvaihe (voidaan puhua myös työstämis- ja käsittelyvaiheena) on kolmas käsittelyprosessin vaiheista, ja siinä pystytään jo vastaanottamaan muiden tukea, sekä traumaan liittyviä tunnereaktioita kyetään käsittelemään. Tässä vaiheessa tapahtunutta käsitellään sisäisesti, omassa mielessä, joko tietoisesti tai tiedostamatta. Korjaamisvaihe on yleensä hidas prosessi, jossa vähitellen traumaattisen kokemuksen sijaan mielen täyttää jokin muu asia. Vähitellen nämä hetket lisääntyvät ja traumaattinen kokemus ei ole enää mielessä koko ajan. Tavallista tässä vaiheessa on muisti- ja keskittymisvaikeuksista kärsiminen, sillä osa tarkkaavaisuudesta suuntautuu traumaattisen tapahtuman käsittelyyn. Korjaamisvaiheessa voi ilmetä ärtymystä ja eristäytyneisyyttä ja riski sairastua masennukseen on suuri. Ihminen voi palata työelämään yksilöllisesti, mutta töissä olisi hyvä mukauttaa työtehtävät jaksamisen mukaan. Vaihe kestää muutamista kuukausista noin vuoteen. (Saari 2012:60-65; Hämäläinen – Kanerva – Kuhanen – Schubert – Seuri 2017:233.)

Uudelleen suuntautumisen vaiheessa traumaan liittyvät muistikuvat ja oireet pyritään jo kestämään ja hallitsemaan, mutta trauma ei ole vielä lopullisesti päättynyt. Tavoitteena on trauman nopea unohtaminen ja pyrkimys siihen, ettei tapahtunutta enää ajattelisi. Tämä vaihe kestää noin 1-2 vuotta ja jatkuu läpi elämän. Tapahtuma jäsentyy osaksi elämää ja sen voi kohdata ilman voimakasta ahdistusta ja pelkoa. (Toivio – Nordling 2013:295; Hämäläinen ym. 2017:234.)

Pohdintaa

Halusimme oman oppimisen kannalta valita tämän aiheen, sillä koimme, että emme täysin oppitunnilla sisäistäneet asiaa. Kertaushan on opintojen äiti, sanotaan. Käydessä läpi näitä traumaattisen kriisin vaiheita, oli hyvä samalla yhdessä pohtia miten hoitajana voi tukea kriisin kokenutta prosessin eri vaiheissa. Käsittelyvaiheiden tunnistaminen auttaa ymmärtämään potilaan käyttäytymistä ja ajattelua. Vaikka tässä kriisin vaiheet on jäsennelty näin tarkasti, pohdimme myös sitä, miten yksilöllistä tällaisesta selviytyminen on. Toisilla ihmisillä prosessit kestävät kauemmin kuin toisilla ja mahdollista on, että edelliseen vaiheeseen palataan takaisin. Jokainen traumaattinen kokemus on yksilöllinen ja kokemukseen vaikuttaa varmasti muun muassa ihmisen oma persoonallisuus ja aiemmat mahdolliset kokemukset. Toiset myös kieltäytyvät kokonaan kriisiavusta, muistamme kuitenkin, että tärkeää on tarjota apua.

Lähteet

Hämäläinen, Kaisu – Kanerva, Anne – Kuhanen, Carita – Schubert, Carla – Seuri, Tarja 2017. Mielenterveyshoitotyö. 5. uudistettu painos. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Saari, Salli 2012. Kuin salama kirkkaalta taivaalta – kriisit ja niistä selviytyminen. 6. painos. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.

Toivio, Timo – Nordling, Esa 2013. Mielenterveyden psykologia. 3. uudistettu painos. Porvoo: Edita Publishing Oy.