Nuori huumeriippuvainen – Käyttäjän manipulointiyritysten torjunta

Huumeriippuvaisen määrittely 

Aine luetaan huumeeksi, jos se mainitaan huumausainelaissa ja jos sen käyttöaihe on muu kuin lääkinnällinen tarkoitus. Tällaisia muita käyttöaiheita ovat esimerkiksi euforia eli muut tunteet ohittava hyvän olon tunne, sedaatio eli rauhoittavuus, kiihotus, stimulaatio eli piristys sekä vierotusoireiden vähentäminen. Huumausaineisiin luetaan mm. opiaatit, kannabis, psykostimulantit, hallusinogeenit sekä rauhoittavat lääkkeet. Riippuvaisuus näille aineille kehittyy aina satunnaisesta käytöstä, jolloin käyttö on vielä ihmisen oma, hallittavissa oleva valinta. Käytöstä voi seurata pyykkinen riippuvuus mikä taas kehittyy vähitellen kemialliseksi riippuvuudeksi käytön jatkuessa. (Hietaharju –  Nuuttila 2010: 67-71.) Huumeriippuvaiselle ominaista on päihteen jatkuva, usein toistuva tai pakonomainen käyttö, jolla on haitallisia vaikutuksia terveyteen ja sosiaalisuuteen. (Huttunen. 2016).

Nuoren huumeriippuvaisen viestintä ja manipulaatioyritykset 

Huumeriippuvaisille verbaalinen eli sanallinen kieli tarkoittaa valheita, vedättämistä ja manipulointia, mitä he kulloinkin tarvitsevat selviytyäkseen. Sanoja käytetään eri päämäärien tavoittelemiseen, kuten saadakseen rahaa tai huumausaineita, eikä niinkään kertomaan, mikä on totta. Huumeriippuvaiset ovat taas hyvin herkkiä kehonkielen tulkitsijoita. He aistivat ympäröivää ilmapiiriä herkästi ja se on heidän tärkein selviytymiskeinonsa välttyä uhkatilanteilta, joita on runsaasti huumemaailmassa. Tällaisella ”riippuvuuspersoonalla” ei ole omaatuntoa eikä oikeudentajua, ja tämä on ymmärrettävä, jottei tuettaisi riippuvuutta menemällä mukaan manipulointiyrityksiin. (Korhonen 2013: 62-63.) 

Huumeriippuvaiset antavat huumausaineita, rahaa tai muita omia etuja tavoitellessaan usein lupauksia ja toivoa, vetoavat sääliin sekä uhkailevat ja kiristävät. He ovat myös kykenemättömiä itsensä hallintaan. Jos käyttäjä saavuttaa jollain keinoin tavoitteensa, hän hyödyntää sitä usein myös jatkossa. Jos tilanteessa on vastapuolena läheinen, joka reagoi manipulointiyritykseen voimakkaasti esimerkiksi huutamalla, käyttäjä tulkitsee sen peloksi, epävarmuudeksi, kyllästymiseksi ja turhautumiseksi, ja näin hän uskoo saaneen tilanteen hallintaansa. (Korhonen 2013: 63.) 

Huumeriippuvaiset voivat tuntea syyllisyyttä ja heillä on moraalitajua, mutta ”riippuvuuspersoona” käyttää silti kaikkia keinoja tavoitteidensa saavuttamiseksi. Esimerkiksi nuoren huumeiden käyttäjän ollessa kyseessä vanhemmat yrittävät manipulaatioyrityksessä tunteenpurkauksin syyttää, hakea sääliä tai muuten vedota nuoreen, hänen omatuntoonsa ja moraalitajuunsa, mutta nuori taas voi käyttää tilannetta hyväkseen ja vedota yhä voimakkaammin tunteisiin. Tarkkailemalla läheisten tunnereaktioita, käyttäjä huomaa ohjailevansa heitä ja jatkaa manipulointia. 

Kun vanhemmat oppisivat ymmärtämään, että riippuvuus on sairaus, antaisi se selityksen nuoren käytökselle, kuten tunteettomalle hyväksikäytölle. (Korhonen 2013: 63-64.) 

Manipuloinnin torjunnan keinoja 

Jos nuoren käyttäjän läheiset kykenevät manipulointiyrityksessä olemaan kehonkieleltään varmoja, vahvoja, rauhallisia, määrätietoisia ja syyttelemättä, on nuori tilanteessa neuvoton. Pian nuori myös huomaa, ettei hänen vedätyksensä ja uhkailunsa enää tehoa. Tällainen läheisten tiukka asenne edellyttää, että nuori on sellaisessa tilassa, että kykenee hallitsemaan itseään henkisesti tai fyysisesti. Muutokset läheisten toimintatavassa ja käytöksessä tulee tehdä vähitellen ja silloin kun nuoreen käyttäjään saa kontaktin. Käyttäjää ei saa myöskään jättää heitteille odottaen, että hän itse suostuu hakeutumaan hoitoon. (Korhonen 2013: 64.) 

Nuoren huumeidenkäyttäjän manipulaatioyrityksistä läheisten on helpompaa kieltäytyä sanomalla nuorelle, että rakastaa ja välittää hänestä, ja ettei siksi halua tukea tämän riippuvuutta. Se tuo nuorelle turvallisuutta. Kun nuori itse liikkuu epävakaassa ympäristössä, on tärkeää, että hänen vanhempansa edustavat sitä tervettä ympäristöä. Kun läheiset toimivat vakaasti, määrätietoisesti, johdonmukaisesti sekä pitävät rajoista kiinni, käyttäjä tottuu tähän toimintatapaan, eikä lopulta enää yritäkään manipuloida tai vedättää. Tämä synnyttää luottamuksen tunteen, joka vahvistaa nuoren tervettä puolta, omaa minää, sekä suhdetta läheisiin. Huumeiden käytön mahdollistaminen ei taas tuo käyttäjälle luottamusta eikä turvallisuutta. (Korhonen 2013: 65.) 

Pohdintaa 

On tärkeää tiedostaa hoitajana, että myös huumeiden käyttäjällä on omatunto ja hän voi tuntea syyllisyyttä tilanteesta, kuten miten hän kohtelee läheisiään. Käyttäjällä riippuvuuspersoona on niin vahva, että se tukahduttaa käyttäjän omatunnon, jonka seurauksena hän ei kykene hallitsemaan omaa päihteiden käyttöään. Läheisten rinnalla myös hoitajien tulisi varautua nuorta huumeriippuvaista hoidettaessa manipulaatioyrityksiin ja tiedostaa, että paras mahdollinen keino torjua ne tapahtuu juuri kehonkielellä. Nuorelle käyttäjälle on erityisen tärkeää asettaa myös selvät rajat. Osastohoidossa rajojen asettamisen esimerkkinä voisi olla esimerkiksi yhteydenpidon rajoittaminen sekä selkeä päiväsuunnitelma, jota nuoren tulisi noudattaa.

Jotta läheiset voisivat ymmärtää paremmin nuoren huumeriippuvuutta, heille tulisi tarjota mahdollisuus saada enemmän tietoa riippuvuudesta, sekä huumeiden käytön vaikutuksista ja seurauksista. Lisäksi läheisille olisi hyvä antaa ohjeita, miten toimia nuoren käyttäjän kanssa. Näin läheiset ymmärtäisivät ja osaisivat paremmin varautua myös nuoren käyttäjän manipulaatioyrityksiin, mikä osaltaan tukisi nuoren tervehtymistä. Lisäksi nuoren huumeriippuvaisen hoidossa tulisi ottaa läheiset huomioon ja kiinnittää huomiota myös heidän jaksamiseensa, mikä varmasti usein unohtuu. Huumeriippuvaisten nuorten vanhempien vertaistukiryhmät tukisivat varmasti myös omalta osaltaan vanhempien jaksamista arjessa.

Löysimme aiheeseen liittyen mielenkiintoisen uutisen ylen sivuilta, jonka suosittelemme lukemaan. Uutisen löydät osoitteesta: https://yle.fi/uutiset/3-6219779

Lähteet

Hietaharju, Päivi – Nuuttila, Mervi 2010. Käytännön Mielenterveystyö. Helsinki: Tammi. 

Huttunen, Matti. 2016. Päihde- ja huumeriippuvuus. Duodecim. Artikkeli. <http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00414>. Luettu 24.10.17.

Korhonen, Ulla 2013. Huumeriippuvuus – irti riippuvuuden otteesta. Helsinki: Delfiini Kirjat.