Persoonallisuushäiriö on
henkilölle haittaa ja kärsimystä aiheuttava kokemisen tai käyttäytymisen tapa.
Eri persoonallisuushäiriöissä ongelmana voi olla tunneilmaisujen voimakkuus tai
häilyvyys, alttius impulsiiviseen käytökseen, tapa havainnoida tai tulkita omia
tai toisten tunteita ja ajatuksia sekä vuorovaikutuskyvyn vaikeudet. Myös
psyykkisesti terveillä ihmisillä saattaa stressitilanteissa ilmetä eri
persoonallisuushäiriöille ominaisia tapoja kokea tai käyttäytyä. Kuitenkin persoonallisuushäiriöisellä
nämä tavat ja käytös ovat luonteeltaan jäykempiä ja itsepäisempiä.
Persoonallisuushäiriöt ovat yleisiä, arvioiden mukaan 5-15% aikuisista kärsii
erilaisista persoonallisuushäiriöistä. (Huttunen 2016.)
Mitä on epävakaa persoonallisuushäiriö?
Epävakaa persoonallisuushäiriö
on tavallisin kliinisessä työssä nykypäivänä tavattava persoonallisuushäiriö ja
sen esiintyminen on maailmanlaajuista. Epävakaalle persoonallisuushäiriölle
tyypillistä on tunne-elämän säätelyn voimakas häiriö, johon liittyy tunteiden
vaihtelu vihaisuuden ja ahdistuneisuuden sekä masennuksen ja ahdistuneisuuden
välillä. Muita keskeisiä oireita ovat impulsiivisuus, vuorovaikutussuhteiden
vaikeudet ja kielteisten tunteiden hidas vaimentuminen. (Epävakaa
personaallisuushäiriö 2015; Toivio – Nordling 2013:164).
Epävakaan persoonallisuushäiriön piirteitä esiintyy jo pienissä lapsissa ja nuorissa,
mutta se diagnostisoidaan tavallisesti vasta varhaisaikuisuudessa. Häiriö
jaetaan rajatilatyyppiin ja impulsiiviseen häiriötyyppiin.
Rajatilahäiriötyypissä
potilaalla esiintyy
- useita tunne-elämän epävakaisuuden piirteitä, intensiivisiä ihmissuhteita, joiden luonteeseen kuuluu ääripäästä toiseen menevä vaihtelu ihannoinnin ja vähättelyn välillä
- tyhjyyden tuntemuksia, jotka ovat pitkäkestoisia
- hylätyksi tulemisen pelkoa ja sen välttämispyrkimyksiä
- itsetuhoista käytöstä ja itsensä vahingoittamista
- epävakaa minäkuva tai kokemus omasta itsestä
- impulsiivisuutta itselle vahingollisilla alueilla, kuten seksi, kemiallisten aineiden käyttö, rahankäyttö
Impulsiivisessa häiriötyypissä
potilaalla on
- taipumus toimia ilman harkintaa hetken mielijohteesta
- riitaista käyttäytymistä ja ajautumista ristiriitatilanteisiin toisten kanssa
- alttius hallitsemattomille vihan ja väkivallan purkauksille
- kyvyttömyys ylläpitää toimintaa, joka ei tuota välitöntä mielihyvää tai ole palkitsevaa
- oikukas ja epävakaa mieliala
(Toivio – Nordling 2013:164-165)
Epävakaata
persoonallisuushäiriötä sairastavan hoito
Epävakaan
persoonallisuushäiriön hoito on koettu vaikuttavaksi, vaikka se saattaa olla
kestoltaan useita vuosia. Hoitoon suositellaan ensisijaisesti psykososiaalisia
hoitomuotoja. Hyviä hoitotuloksia on saatu useista erilaisista
psykoterapioista, kuten muun muassa dialektisesta käyttäytymisterapiasta,
mentalisaatioterapiasta, skeematerapiasta, transferenssikeskeisestä psykoterapiasta
ja STEPPS-ohjelmasta. Myös tunteiden hyväksymistä helpottavasta ryhmähoidosta
on kertynyt hyviä tuloksia. Näiden psykoterapioiden yhteisiä piirteitä ovat hoidon
selkeät puitteet, potilaan tunteisiin ja hoitosuhteen toimivuuteen
keskittyminen, terapeutin aktiivisuus ja sitoutuneisuus ja työotteen tutkivuus.
Terapiaistuntojen aikana potilasta autetaan tunnetilojen havainnoinnissa,
nimeämisessä ja kokemisessa. Näitä oppeja potilas voi käyttää terapian
ulkopuolella, omassa arjessa. Tärkeäksi on ymmärretty kuinka tärkeää tunteiden
ja itsensä hyväksyntä on. Potilas yritetään saada ymmärtämään tunnetilan
vaikutus käyttäytymiseen. Psykoterapiassa potilaan tunteita, käyttäytymistä ja
ajatuksia tutkitaan tarkkaan, jotta potilaskin saisi ymmärryksen siitä, miten
ne liittyvät toisiinsa. Siten potilaan itsehavainnointikyvyn lisääntyessä
potilas alkaa ymmärtämään reaktioitaan paremmin ja riski ”suistua raiteiltaan”
sen seurauksena vähentyy.
Lääkehoito on myös osana
hoitoa, sillä voidaan lievittää epävakaan persoonallisuuden piirteitä ja
mahdollisia samanaikaisia psyykkisiä ongelmia kuten masennusta. Mielialaa tasoittava
lääkehoito ja psykoosilääkkeet saattavat olla hyödyllisiä etenkin hoidettaessa
vaikeaa häiriötä. (Koivisto – Korkeila 2016.)
Melartinin ja Koiviston (2010)
tekemien tutkimushavaintojen mukaan psykoterapioissa on tärkeää se, että
potilas saa välitöntä ja suoraa palautetta ja terapeuttinen suhtautuminen
häneen on aitoa ja lämmintä. Potilaan pieniinkin onnistumisiin kiinnitetään
huomiota ja niistä annetaan palautetta, sekä positiivista että negatiivista.
Negatiivisen palautteen antaminen perustuu siihen, että potilas palautteen
avulla pystyy muuttamaan käytöstään taitavampaan suuntaan. Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä
kärsivää hoidettaessa on syytä kiinnittää huomiota myös omiin kasvojen
ilmeisiin, sillä häiriöstä kärsivä potilas voi tutkimuksien mukaan nähdä
neutraalit kasvot uhkaavina. Tärkeää on tehdä omat ajatukset näkyviksi myös
potilaalle. Omaa ajatteluaan voi kuvata esim. sanomalla potilaalle "tuosta, mitä sanot, minulle tulee
mieleen, että..”.
Epävakaasta
persoonallisuushäiriöstä kärsivät ovat elämänsä aikana usein joutuneet
kohtamaan mielivaltaisia sääntöjä ja rajoituksia ja kestävät niitä huonosti.
Siksi hoidossa on tärkeää joustavuus, sillä se synnyttää vastavuoroisesti
potilaassakin joustavuutta.
Tärkeää
on myös, että hoidolla on selkeät puitteet ja työskentelyn tavoitteet ja
kohteet ovat potilaan kanssa yhdessä sovittuja. (Epävakaa persoonallisuushäiriö
2016; Melartin – Koivisto 2010.)
Pohdintaa
Kokemusta persoonallisuushäiriöisen potilaan hoidosta ei meillä ole, mutta saamamme käsityksen ja teoriatiedon mukaan persoonallisuushäiriöinen
potilas ei varmastikaan ole hoidettavana helpoimmasta päästä. Jos potilas
ei pysty säätelemään tunteitaan, vaikeuttaa se vuorovaikutusta hoitajan ja
potilaan välillä. Hoitaja voi tietoisesti tai tiedostamatta olla varovainen
sanomisissaan, jottei impulsiivisesti käyttäytyvä potilas provosoidu siitä. Häiriöstä
kärsivää potilasta ei saisi mielestämme myöskään vältellä, vaikka hän
herättäisi hoitajassa negatiivisia tunteita, vaan hoidon tulisi olla yhtä laadukasta
oli potilaalla persoonallisuushäiriötä tai ei.
Lähteet
Huttunen, Matti 2016. Persoonallishäiriö.
Duodecim. Artikkeli. <http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00407>
Luettu 20.10.17.
Koivisto, Maaria – Korkeila,
Jyrki 2016. Epävakaa persoonallisuushäiriö. Duodecim. Artikkeli. <http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00994>
Luettu 20.10.17.
Melartin, Tarja – Koivisto,
Maaria 2010. Persoonallisuushäiriöinen potilas vastaanotolla. Duodecim.
Artikkeli. <http://www.duodecimlehti.fi/lehti///duo99142> Luettu 20.10.17.
Kommentit
Lähetä kommentti