Ollakko vai eikö olla? – Suicidaalisen potilaan kohtaaminen

Suomessa tehdään itsemurhia vuosittain noin tuhat ja se on myös merkittävä kuolinsyy työikäisessä väestössä. Maassamme korostuu nuorten miesten itsemurhakuolleisuus verraten muihin maihin, itsemurhan ollessa 20-34 vuotiaiden miesten yleisin kuolinsyy. (Hämäläinen – Kanerva – Kuhanen – Schubert – Seuri 2017:235; Toivio – Nordling 2013:219.)

Itsetuhoiset ajatukset ovat ihmisillä melko yleisiä, sillä noin joka kymmenes aikuisista on ajatellut itsemurhaa viimeksi kuluneen vuoden aikana. Taustalla ajatellaan olevan sekä altistavia että suojaavia tekijöitä. Ihmisen ollessa stressaantunut, vaikeassa elämäntilanteessa tai psyykkisesti kuormittunut, itsetuhoiset ajatukset lisääntyvät. Sosiaalisen eristyneisyyden katsotaan myös lisäävän itsemurhavaaran riskiä. (Hämäläinen ym. 2017:236.)

Yleisesti itsemurhavaaraa lisäävät tekijät:

•          miessukupuoli
•          yli 45- vuoden ikä
•          avioero ja leskeys
•          päihteidenkäyttö
•          vakava sairaus
•          skitsofrenia
•          aiemmat itsemurhayritykset
•          vanhemman itsemurha

(Toivio – Nordling 2013:223).

Hoitohenkilökunnan on tärkeä osata arvioida, kuinka vakavasti itsetuhoista potilaan käytös on. Mielenterveystyössä ja erityisesti osastolla tapahtuvassa työssä ihmisen itsemurha-alttiuden arviointi onkin jokapäiväistä. Erityisesti masentuneen potilaan hoidossa on huomioitava itsemurhariskin kartoittaminen, sillä sen on yleisin itsemurhiin liittyvä mielenterveyshäiriö. Itsemurhariskiä arvioidaan tavallisesti haastattelun ja subjektiivisen intuition pohjalta, vaikkei potilas olisikaan tuonut esille itsemurha ajatuksia. Haastattelun lisäksi voidaan huomioida myös yksittäisiä tausta- ja riskitekijöitä, sekä käyttää apuna itsearviointimittareita tai psykologisia testejä. (Hämäläinen ym. 2017:236; Toivio – Nordling 2013:223.)

Huomioitavaa suicidaalisen potilaan kohtaamisessa

Ihmissuhteissa ihminen toivoo tulevansa kuulluksi, ymmärretyksi ja hyväksytyksi. Itsemurha-altis ihminen kuitenkin kokee, ettei mikään näistä tarpeesta tyydyty. Tämä on hyvä huomioida työskenneltäessä suicidaalisen potilaan kanssa, sillä kuunteleminen ja välittämisen osoittaminen on potilaalle tärkeää.

Usein kohtaaminen ja haastattelu tapahtuu tilanteessa, jossa potilaalla on esiintynyt suicidaalisia ajatuksia, uhkauksia tai itsemurhayritys. Asia tulee ottaa esille suoraan kysymällä potilaalta hänen mielialastaan, toivottomuuden tunteista, kuoleman ajatuksista sekä itsemurha- aikeista. Potilasta on tärkeä rohkaista jakamaan ajatuksiaan puhumalla. Hoitajan tulisi myös selvittää, onko taustalla esimerkiksi elämäntilanteen muutos, stressi, päihteiden käyttö tai muita kuormittavia tekijöitä.

Haastattelussa lähtökohtana on itsemurha-ajatusten hyväksyminen sekä tavoitteena vähentää potilaan toivottomuuden tunnetta. Hoitaja ei saa haastattelussa moralisoida, kauhistella, kieltää, moittia tai syyllistää potilasta, ja on tärkeää tuoda esille, ettei ajatukset tai yritykset ole lopullisia ratkaisuja. Yhteistyösuhteessa on tärkeää vahvistaa suojatekijöitä ja auttaa potilasta löytämään elämästään voimavaroja, jotka jäävät potilaalta tilanteessa huomioimatta. Kun potilas kokee itsensä ja elämänsä tärkeäksi, vähentää se itsemurha-ajatuksia ja lisää positiivista ajattelua. Hoitaja voi harjoitella potilaan kanssa ongelmaratkaisutaitoja, jotta jatkossa potilas saisi tunteen, että asiat ovat ratkaistavissa. On myös hyvä muistaa hyödyntää tukiverkostoa. (Hämäläinen ym. 2017:237-239; Toivio – Nordling 2013:224-225.)

Pohdintaa

Suicidaalisen potilaan kohdatessa on tärkeää pystyä puhumaan asioista suoraan potilaan kanssa. Se vaatii hoitajaltakin rohkeutta, sillä kyseessä on arka asia. On hyvä kiinnittää huomiota siihen, ettei hoitajana lähde itse liikaa mukaan potilaan toivottomuuteen. Toivottomuuden lisäksi potilas voi herättää hoitajassa myös tunteen avuttomuudesta ja aiheuttaa ahdistusta. Niistä huolimatta hoitajan tulee kohdata potilas ammatillisesti, hänen tulee jaksaa kuunnella potilasta ja jaksaa kantaa näitä vaikeitakin asioita. 

Suicidaalista potilasta haastateltaessa hoitaja on myös tärkeää osasta hahmottaa potilaan hoidontarve ja osata ohjata hänet oikeiden palvelujen pariin. 

Työn ollessa henkisesti raskasta, on hyvä pitää huolta omasta työssäjaksamisestaan. Jokaisella on omat keinonsa rentoutua ja saada työasiat pois mielestä. Toisilla jaksamista tukee esimerkiksi liikkuminen ja ystävien tapaaminen. Myöskin työyhteisössä on tärkeää pystyä puhumaan avoimesti mieltä painavista asioista.

Lähteet

Hämäläinen, Kaisu – Kanerva, Anne – Kuhanen, Carita – Schubert, Carla – Seuri, Tarja 2017. Mielenterveyshoitotyö. 5., uudistettu painos. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Toivio, Timo – Nordling, Esa 2013. Mielenterveyden psykologia. 3., uudistettu painos. Porvoo: Bookwell Oy.